Somogyi Múzeumok Közleményei 5. (1982)

Olsvai Imre: Megemlékezés Kodály Zoltánról

MEGEMLÉKEZÉS KODÁLY ZOLTÁNRÓL 127 IMRE OL-SVAI: ZOLTÁN KODÁLYN MUISTELUA (Kaposvárin Gergely Csiki-teatterissa 20.12. 1982. pidetyn Kodályn juhlakonsertin avaus) Tällä palkalla esitettHn jo neljäikymmentä vuotta sitten poikaluikion kuoron !

kevätkonsertissa Kodályn SZÉKELY KESERVES („Székelylöinen valitus") setó renessanssin mestareiden ja Kodályn tevimpien oppilaiden kuoroteoiksia. Muutamaa vuotta myöhemmin tässä salissa kuultiin jyrähtelevä JÉZUS ÉS A KUFÁROK („Jeesus ja kaupustelljat"), barras ESTI DAL („litalaulu") ja elämäniloiset MAROSSZÉKI TÁNCOK („Marosszékin tanssit"). Sanaila sanoen: tänne löysivät itiensä Zoltán Kodályn ja uníkarilaisen kansanmusiükin todelliset äänet. Tämä oli siihen aikaan rohkea teko: olihan va II alla van hoi Hin en, puolittain diletanttinen sivistyspolitiîkka ja jäl'kijättöinen, m ata lata soin en massamaku. Mutta Kodályn oppiiloiden oppilas luikionopettaja Emil Gelléri otti Kodályn sanat omakseen ja toteuttï niitä rnahdollisuuksiensa mukaan. Otimme jo fcoulun laulutunneilla salaa esiin opetussuunnïtelmaan kuulumattoman „Énekes ABC" („Laulajan aapinen") teoksen, Kodályn kahden entisen oppilaan laulukirjan ja aloimme opetella siitä toisten seutujen ja muinaisten unlkarilaisten lauluja. Ja laulu>kuoron harjoituksissa tartuttiin jo suurten säveltäjien nühin teoksiin, joihin poikakuoron voimat riittivät. Emil Gellérin työnjatkaja József Nyakas saattoi vuoden 1946 jälkeen jatíkaa työtä inuuttuneissa, aikaisempaa suotuisimmissa olosuhteissa. Hän iharjoitutti ja jobti Daniel Berzsenyin runoon sävelletyn Kodályn kaanonin FORR A VILÁG („Maailma :kuohuu"). Ei Нэпе sattumaa, että juuri näitten opettajien oppiJaita ovat jo maallmankuulu Bartókin ja Kodályn tyylin analysai ja Ernő Lendvai, muslikiílisestrkin hyvin sivistynyt Attila József - païkïnnon saanut runoilija András Fodor ja musiikkükoulumme rehtori Györgyi Merényi, joka vuonna 1957 esitytti näiden seinien sisällä Kodályn Petőfin runoon kirjoitaman kuoroteoksen ISTEN CSODÁJA („Jumalan ihme"), varsin vaativan teoksen. Tällä suurella julallamme on siis perinteitä. Täällä on Kodályn teoksia laulettu ja soitettu; soitettu piano IIa ja soitettu kolkonaisella őrmesteri IIa. Em me o!e joutuneet yhtälkkiä tähän tilanteeseen, näyttämäan taitojamme Kodályn edessä. „Toisesta kädestämme pitävät kiinni nogai-tataari, votja'kki ja tseremissi, toisesta taas Jobann Sebastian Bach ja Giovanni Pierluigi da Palestrina". Tällaiseksi näki Kodály lkuíttuurimme tehtävän. Ja omalla elämäntyöHään hän osallistui tämän histoniallisen ohjelman toteuttamiseen. Toisella kädellään hän pelasti, ikirjoitti muistiin ja tutki imusiikm äidinkielen jo katoamassa olleita aairteita, toisella kädellään taas loi uudiistunutta säveltaidetta. Ja nyt joutuu hämilleen vertaus'kuvia halkeva mielikuvitus: Kodály näet tarttui vielä ;ko!manteen ja neljänteenlkin tehtävään: musiikikasvatuksen teortan muoikkaamiseen ja unkarila'isen kielenviljelyn virittämiseen. Myös säveltäjänä Kodály toteutti kulttuurimme kahden suuren alueen, kirjoittamattoman ikansanperinteen ja taidemusii'kin, synteesiä yhdessä ystävänsä ja taistelutoverinsa Béla Bartókin kanssa. Nämä kaksi taiteilijaa ovat johtavia hahmoja sekä Unkarin musiikkükulttuurissa ettö 'koko Unkarin sivistyshistoriassa ja vieläpä kolko maaüman musiiikkikulttuurissa. Eikä o!e runoílista liioittelua pitää heitä suorastaan tämän vuosisadan suurimpina unkarilaisina. Viime vuosisadan ja vuosisadan vaiihteen runoilija- ja 'kuvaamataiteilija — jätfciläisten jälkeen syttyi kansallisen kulttuurimme ta'ivaable kaksi nun kirkasta tähteä, e!ttä kolko siivistynyt maailma oli ihastuksissaan. Meillä somogyilaisilla on Kodályn aivan erityiset yhteytemme. Olemme nimittäin hänelle kiitollisuulenvelassa somogyijaisten melodioiden ja tekstien muokkaamisesta moniääniseksi taidemusükiksi. Jo ensimmäisten, Kodályn vuonna 1906 yhdessä Bartókin kanssa julkaisemien pianodla säestettävien kansanlaulujen - aineiston kahdestakym

men

estä laulusta oli kymmenen Bartókin, kymmenen Kodályn sovittamaa — joukossa oli ikaksi Somogyszabista peräisin olevaa laulua ja yksi kaposfürediläinen 'laulu. Kaikki kolime Kodály oli saanut Béla Vikárin ikokoelmasta. Laulut ovat rosvobaiHadi „A Nád Jancsi", „Isten hozzád, szülöttem föld" („Jumala kanssasi, synnyinmaan'i") — niminen piileskelevän vangin 'kalevalarytiminen laulu ja ,,Félre tőlem, búbánat" („Pois luotani, surumieli") — nitminen juomalaulu. Ne edustavat somogyíaisen ihmisen kolmea eri puolta. Kahta vuotta myöhemmin nuori Kodály tarttui jailíeen somogylszoíbilaiseen sävelmään, mutta nyt ei tulaksena oílutkaan enää yksinkertainen, pianolla säestettävä teas vaan ELSŐ VONÓSNÉGYES (,,€nsimmäinen jousikvartetto"). Me kaiikki tunnemme teoksen perustana olevan lauíun „Lement a nap a maga járásán" („Päivä laskeutui kulussaan"). Kerron tähän liittyvän somogyilaîsen elämykseni; harmi vain, että se, mitä aion kertoa, tapaihtui vasta Kodályn poismenon jälkeen. Tämän vuoden keväällä 'Egyetemi Színpad ja Unkarin radio jänjestivät Budapestissa kolme Kodályn muisto-olhjel:maa. Kai kis sa ;ko Im es sa tilaiisuudessa oli mulkana syntyperäinen ikansantaiiteilija, kansantaiteilijalksi opiskellut nuori, <musiikin ja ikuorolaulun aimmattijoisja ja puoliaim<mattila<isia tai orkesteri niln, että ikukin oihejolma edusti yhtä seutua. Ja vastaavasti tilaisuudessa esitetyt taldemusiikin tuotteet pohjaavat juuri ikyseisen seudun kansanperinteeseen. Dunántúlin ohjelimassa 'Kisbáirapátista kotoisln oleva kansaataiteilija Imre Tóth ja Karádi Pávakör - ryhmä edustivat al'kuperäistä ikansanmusiikkia, Fejérín 'läänin Népi Együttes - orkesteri vain vähän muo;kattua kansanmusiiikkia ja Dunántulin konsanperinteen vaikutuksessa syntynyttä Kodályn tuotantoa esittivät Honvéd Művészegyüttes, Katanics-naislkuoro ja Kodály-