Nyelvtudományi Közlemények 19. kötet (1884)
Értekezések és közlések - Dr. Halász Ignácz: Svéd-lapp szótár a Lule- és Pite-lappmarki szövegekhez. 329
404 SVED-LAPP SZÖVEGEK, I. son süosska) ; — suósskam p. prset.; su°sskakoqhtiet, susskakoqhtiet vb. inch. — L. suoskei. suohppiet, suohppuPt elvetni, eltaszítani | wegwerfen, verstossen; — s. vuokkau, vie rhmieu horgot, halót kivetni | die angel, das netz auswerfen ; — suohppam, suohppum p. prast.; suoppátuvvat pass. — L. stioppet. suohppahtes, -pates, -tas haszontalan | unnütz, nichtsnutz; s. rassie gyom | unkraut. — L. suoppates. suoftfia (suovva, suobva), gen. suova füst | rauch. — L. suova. suoSpot (suovvat, suohvat) füstölögni | rauchen (mon suovau, son iuojftá, ij son suova). — L. suovatet. suoSated'd'ie (suovated'd^e) vízesés | wasserfall(tkp. füstölgő,raucher). suovas, plur. suovasa' tömjén, füstölő | weihraucb. — L. suovas. suov.astet füstölögni; füstölni | rauchen; ráuchern. — L. suovastet. suora\ suorase\ 1. sürieé. suorakanit, -net megijedni | erschrecken (intr.). — L. suorgenet, M, suorganet. suorekie, plur. suorhkie' ág | ast, zweig. — L. suorge. suorhmas, plur. iuorámata' gyűrű | ring, fmgerrmg. — L. suor mas suol, suola, suolak v. suollak, plur. suola' v. suollaka tolvaj | dieb. — L. suol, suola, suolek, M. suollak. suolatit, -tét lopni | stehlen; — s. ierit ellopni | wegstehlen. — L. suoladet, suolatet. xuolavuot tolvaj ság | dieberei. — L suolavuot. su°llet, súoWet adv. titkon | heimlich. — L. suollet. suőllie, plur. súolie' titkos, rejtett | geheim, verborgen. — L. suollc. suoluo, plur. suollu1 , su 0 llu\ sullu 1 sziget | insel. — L. suolo. suhkat evezni | rudern (mon sukdu, son suhkd, Ij son suka); — suhkam p. prset. — L. sokkét. sukahtallat vb. pass., mozgattatni, ringattatni | bewegt, geschaukelt werden. — M. sokotallat, L. sokkatet. süni, Arv. = süni, 1. son. suhtie, Arv. több | mehrere. sutiét, süHiet, suotiet vizén szállítani j zu wasser führen, über-führen (mon sütau). — L. sutét, suhttat, suttat v. suhttiet megunni; boszankodni, mérgelődni | überdrüssig werden; sich árgern (mon suhtau, son su'tta, ij son suhta v. suhtie) ; — suhttam p. pnet. — L. süttet.
