Nyelvtudományi Közlemények 16. kötet (1880)

Értekezések és közlések - Halász Ignácz: Svéd-lapp olvasmányok. 165

188 HALÁSZ IGNÁCZ. vaggin. Téti ai Judas, jukka su paijelvaddi, tab saijeb puorist, jutte Jesm lei harjanam taivai tokko vagget oppotesolmaise kum. Tasne jatti sodn oppotesolmaita: „cokkahet tasne, tané kaskan, ko mon tokko vaggab rokkolacet". Dauk valdi sodn eceines Petruseb ja Jakobuseb ja Johanneseb, tait kuekte Sebedeusen pardnit, ja oggotallegoti vajesvuotast ja aive pakces vaimon muodest. Játti rum siji: „mu sálo le vaiven kittajabmemi; orrot tásnak, kocet muinaja rokkolet, abma káccelemen vuollai saddebet". Taste sodn vaggi ucanaci autebus tan kukkas, ko almac kedkeb palkesta, kobmartallai vuolos adna mi ja rokkoli, vai tat poddac luli su luoitet,jus matteles luli. Ai vast játti: „abba, tat le : acce, kaik le turíi matteles, valdi tab k dkab mu lute, dauk i nau ko mon sitab, ainat nau ko todn sitah". Taste poti sodn ruoptot oppotesolmai kőik ja kaiméi sijab odemen • játti tantét Petrusi: „Simon, odahkus ? nau eite veje muina kocet poddaceb herma ; kocet ja rokkolet, abma tije kaccebet káccelebmai; vuoigenes le mai suves, válla of}

f,e le vesés. Tas vitt vaggi sodn érit mubbadest,'rokkoli ja játti: „accam, jus tat i le matteles, atte tat kaik manna mu lute, ainat mon vertib tab jukkát, te saddes tu sitiid". Kösse sodn ruoptot poti, kaunai sodn sijeb vast odemen; jutte sijan calmeh lijen lossanaddant ja ifáin tete, mab sije síuíi vastetin. Te pajei sodn sijeb orrot ja vuolgi vast ja rokkoli kolmaden aiken, játten : „Acce jus nou le tu situd, te valde tab kalkeb mu lute! dauk éles mu situd sadda, ainat tu. Acce, o, vai sitalih valdet tab kalkeb mu lute.' dauk álles mu situd sadda, ainat tu". Talloi ángel vuoidnoi almest, jukko su kiáuroti. Ja jutte sodn te oggotallai stuora vaimon muodest, rokkoli sodn caukabut ja alde piávas lei nau ko varra-koikotasah, mali kaccin vuolos ádnamen nal. Rokkolvasen mangel cuogjeli sodn ja vaggi oppetesolmais kőik, kutit sodn te kaunei odemen vaján téti. Sodn játti tantét siji: „manne odebet ? Odet áca palen ja vuoignastet; nuokes le tallé ; poddac le potam ; káé, almacen pardne paijelvaddetova suddari kátaita ; cuoggelob, vaggajob, káé, tat le tásne, kutte mu le talle paijelvaddemen". 15. Tat kolmad pekke. Maite Kristus takka ja kierda tai vuoignelaca acci, Hannasen ja Kaifasen ludne, ja cojgo rektasen auti kerrevesne.