Somogyi Múzeumok Közleményei 5. (1982)
Olsvai Imre: Megemlékezés Kodály Zoltánról
128 • OLSVAI'IMRE jousikvartetti. Ennen somogyszobilaisten sävelmien pohjalle säveHettyjen jousikvartetto-muunnelmien esittämistä ohjelmanjuontája La'jos Voss laulatti'yleisöllä „Lement a nap a maga járásán"-laulun eli siís sen sävelmän, jo;ta Kodálya teoíksessa muunnellaan. /mre-setä otti yhteisláuluun in'noHa osaa ja hiljentyi sitten kuuntelemaan hartaasti jousikvartetin esitystä. Istuin aivan /mre-sedän vieressä, ja nils saatojn panna menkiUe, miten tarkkaavaisesti ja keskittyneesti hän seurasi h an eile kaiketi vaikeaselikoista, paikoin pojyfonista nusiikkia. Siinä viidennen tai kuudennen muunnelman paiikkeilla hän !ku mortui yhtäkkiä puoleeni ja kuiskasi: ,,Mutta tuohan on se soma lau'Iu kuin äsiken laulettiin yhdessä!". Hän oli siis tunnistanut poihjolla olevan melódián teoksen monimutkaisesta sävelkulusta huolimatta. Suurenmoisin, sydämiämme syvimmältä koskettava Kodályn tunnustuksista Somogyille on Fölszállott a páva („Lensi riiikiníkukko")-melodiaan perustuva kőimen teolksen sarja. Sävelimä löydettiin vuoteen 1950 saakka Somogyiin kuuluneesta Surdista. Laulun esittäjä oli — jälkeläistensä 'kertoman mukaan - oppinut sen sata ! kunta vuotla sitten Szigetvárin lianan kapa kassá. Kodály ohjaili melodiamme, ja tekstimmekin osa'ksi, Somogyin ^ansanlaulu-purosesta maailman musiikin valtamereen. Vieläpä Kodályn elämäntyön puitteissakin on poiklkeuksel'l'ista se rrkkaus ja ripeys, jo IIa hän laati keräämistä seuranneiden kőimen, neljän vuoden aikana kolme erilaista pääteosta, koilme eri tunnustus-imuunnelmaa. Laulaville lapsille hän 'kirjoitti kaksiäänisen harjoituiksen, Biciniumin, johon sisältyvät ainoastaan Surdista tallennetut kaksi säkeistöä. Aikuiskuoroja varten Kodály sävelsi samaan melódiaan Endre Adyn vallanikumouksellisen runon; ja ilopuksi Kodály kirjoitti aiheesta muunnelman myös sinfonicrorkesterille. Siinä paljastetaan ilman son о ja, vain musiikiin kielellä, Riikink^kko-sävelmän ja Riikinkukkoekstin kaikki salattu sisältö. ... Myös elämänsä lopulla Kodály helli Somogyin melodioita. Postuumina ilmestyneessä HETVENHÉT KÉTSZÓLAMÚ ÉNEKGYAKORLAT („Seitsemänkymmentäseitsemän kalksiäänistä lauTuhärjoitustä") teökséssa perustuu yksi harjoituksista Inke-Jolantan pustalta peräisin olevaan lauluun „Hála Isten, makk is van" („JumaJan kiitos, terhojdkin on"), kahden muunnelman perustana on taas „Bolhási Kata" - niminen laulu. — Tässä teoksessaan Kodály antaa erikoislaatuisen todistuksen 'kiinnostuksensa monitahoisuudesta ja ihmisrakkaudestaan. Teolksen 77 laulusta näet 47 perustuu Japan in saarien parintuhannen alkuasukkaan, a in u jen, melodioille. О lin mukana viiden tutkijan työryhmässä, joka sai tämän vuoden kesäkuussa loppuun selvityksen Kodályn käyttämien ainesten alkuperästä. Kodály ommensi yhdeksän eri kansan musiikista. Unkarilaisten melodioiden ohella hän sovitti myös slova'kkien, romanialaisten, horvaattien, suomalaisten, tseremissien, tsuvassien, ainujen ja mustalaisten sävelmiä ja tekstejä. Tämän ohella Kodálylla on teoksia ja mukaeilmia, jotka joko perustuvat omalle aiheelle mutta ukomaiseen tesktiin ta'i luonnehtivat tai siteraavat ulikomaista kansaa, seutua, tekijää tai sitten perustuvat toisten tekijäin aiheille, mutta ovat unkarinkielisiä tai tekstitiömiä. Tässä mielessä Kodály ammensi myös muinaiskriekkalaisilta, latinalaisilta, italialaisilta, ransikalaisilta, englantilaisilta, norjalasilta, heprealaisilia, arabialaisilta ja saksalaisilta. Vastaavasti kuin Kodáíy laajenee paikallisesti, vastaavasti hän kulkee läpi Unkarin ja Euroopan menneisyyden. Tämä ei kuitenikaan heikennä vaan pikemmin'kin vahvistaa hänen lujaa yhteyttään äidinkieleen ja koko unkarilaisuuteen. Nun kuin ei un'karilaisimman runoilijan ja kielemme suurimman taitajan János Aranyinkaan unkarilaisuutta murentanut paneutuminen vieraisiin /kieliin ja ulkomaalaisiin runoilijoihin, nun ei Kodálynkaan unakrailaisuutta ja taidetta haitannut perehtyminen muihin kansoihin. Kodályn neljään suuntaan ulottuva elämäntyö ei oje meille vain suuri Jahja; se ei saa meitä vain onnel'lisi'kai ja ylpeiksi, vaan se myös velvoittaa meita kai'kkia, velvoittaa Hänen oppilaikseen ja kulkemaan Hänen teitään. Mitä tämä vaatii meiltä? Se ei vaadi ryhtymistä ja omaksumista, tökemään elämämme olennaisiksi osiksi musHkin molemmat lajit. Toisaalta yksinkertaisina muotoina, suullisena perinteenä syntyneen varsinaisen kansanmusiikin ja toisaalta suurenmoisesti ra'kennetun, monimutkaisiin, moniäänisiin muotoihin säveliletyn iklassisen tidemusii kin . On aloitettava paikallisesta perinteesta ja kotimaisesta klassisesta musii'kista - ja on jatkettava mahdollisimman monien kansojen ja mahdollisimman monien säveltäjien teoiksilla. Ja jos tutustuminen sattuu syvenemään küntyrnykseksi, • nun so rikastaa inhimillisesti ja sivistyksellisesti, muokkaa ja tekee paremmaksi - ja Kodályn suuri unelma ja suunnitelma toteutuu. Lopuksi siteeraan Kodályn Bartókista lausumia sanoja, jotka sopivat myös Häneen itseensä: ,,Jos Hänen taiteensa tavoittaa vielä kerran ne, joista se on peräisin: työtätekevän kansan ja tulee sen yummäTtämäksi, nun silloin meillä on unkarilainen musiikkikulttuuri, ja silloin kansa on todella onnellista!"