Heves megyei aprónyomtatványok 19/H
G raafikko IMRE SZILÁGYI ikään kuin herkuttelee luovan mielensä jat- kuvasti rikastuvilla kuva-aineksilla: piilottaen tunteensa ja ajatuksensa hahmojensa ja naamioidensa taakse hän käyttää monimutkaista kerron- taa, joka ei kuitenkaan ole liian runsasta tai hämärää. Näin voi menetellä vain sellainen ihminen, jolla on ehdoton ammattitaito ja joka siksi voi käyttää ilmaisuvälineitään vapautuneesti ja kepeästi erikoisen ja alkupe- räisen sanottavan ilmaisemiseen. Imre Szilágyilla on tällaista sanottavaa ja kannanottoja, hänellä on inhimillistä ja moraalista ryhtiä sisäisen ole- muksensa uskolliseen kuvaamiseen. Hänen monesta päällekkäisestä vedoksesta rakentuvat linoleikkauk- sensa, mustavalkoiset ja värilliset linotypiansa, tussityönsä ja värrilliset lyijykynäpiirustuksensa, kuparipiirroksensa kertovat tästä hänelle luontee- nomaisesta taiteellisesta ryhdistä, hänen julisteensa, kirjanpäällyksensä, kutsunsa, kunniakirjansa, embleeminsa ja ex libriksensa monipuolisuu- desta, täydellisestä teknisestä valmiudesta, irtonaisesta luomisvoimasta. Hämmästyttävää on se ideoiden runsaus, se lennokas fantasia, josta ovat todisteena hänen grafiikanlehtensä ja piirustuksensa, jotka ovat aiheissa piilevien ajatusten - stereotypioita karttavaa - kuvallista ilmaisua. Toistuvia kuvan rakentamisen motiiveja ovat esineiden ja luonnon osa- set, elollisten olioiden tyylitellyt muodot: köyryselkäiset kissat, pöllöt, koirat, linnunpelättimet, nuket, tontut kansoittavat tätä todellista ja kui- tenkin sadunomaista maailmaa. Taustalla on hänelle kovin mieluisten vanhojen talojen, puuporttien, aitojen, tornien, talojen kattojen ja päätyjen ääriviivoja. Ja ennen kaikkea hänen hahmonsa - ilveilijänsä, komeljanttarinsa, ju- tunkertojansa, taikurinsa - ilmaisevat, että tässä on kyseessä omaleimai- sen kuvamaailman luominen. Hänen luomansa kohtaukset ovat nykypäi- vän satuja. Motiiviensa ja tarinoidensa taakse kätkeytyen muodostaa kantansa ja sanoo sen julki Imre Szilágyi. Ulkoisen ja sisäisen maailman ainekset ovat yhtä luontevasti toistensa rinnalla ja toisiin yhdistyneinä hänen teoksissaan, kuin sadussa puhuvat linnut, eläimet ja puut. Ja tietysti hän aina näissä merkillisissä kompositioissaan puhuu ihmisestä: kauneu- desta, hellästä rakkaudesta, huolenpidosta, hyvyydestä, humaanisuudes- ta, oikeudenmukaisuudesta, mutta hän ilmaisee kantansa myös luonnot- tomuudesta, epäinhimillisyydestä, teeskentelystä. Hänen omaperäinen näkemisen tapansa on synnyttänyt yksilöllisen kuva-ja muotokielen, jonka takaa voi aina tavoittaa ihmisen mittojen mu- kaisen maailman. Hänen halunsa karrikoida ilmiötiä, hänen hullutteleva, groteski leikkinsä sulautuu hänen jatkuvasti syvenevään hilpeyteensä. Yhä useammin hän käyttää lempeää ironiaa huumorin keinona. Hän tu- lee viisaammaksi ja tajuaa ja kokee ihmiselämän koko rikkaudessaan: lyyrisessä kauneudessaan, koomisuudessaan ja groteskiudessaan. Imre Szilágyi ei koskaan arvostele ulkoapäin. Aina on mukana haavoittuvaan ihmiseen kohdistuvaa osanottoa - öli sitten kuinka kiero tahansa se pe- ili, jonka hän ihmisveljiensä ja -sisariensa eteen asettae. Viime vuosien näyttelyissä nähdyt kuparipiirrokset osoittavat, että hänen ilmaisutapansa ja tekniikkansa kehittyy aina hänen teemojensa rikas- tumisen, hänen näkemisen ja luomisen tapansa ja hänen maailmankatso- muksensa muuttumisen myötä. Hienojen kaiverrusten viivat nähdessäm- me vakuutumme, että tässä ehdottoman varma piirtämisen taito, kyky tavoittaa asioiden ydin yhdistyy yksityiskohdista nauttimiseen ja muodo- nantamisen iloon. 5
